gymkhanakisat 30.6.2010, mukana tarinaluokka! - TULOKSET

[Amar]

virtuaaliset
gymkhanakilpailut 30. kesäkuuta 2010

Kuukausien vierittyä vinhaa vauhtia sitten edellisten gymkhanakisojemme toivotamme niin ennestään tutut kuin uudet, lajiin vasta tutustuvatkin ratsukot mukaan Heijastuksen viidensiin gymkhanakilpailuihin! Nämä kaikille halukkaille avoimet gymkhanakilpailut järjestetään 30. kesäkuuta 2010. Kilpailut alkavat aamupäivällä klo. 11.00 ensimmäisellä haastavalla lajilla. Viiden (5) virtuaalieuron starttimaksu per ratsukko maksetaan tallin toimistoon ennen oman luokan alkua, ratsukoiden verryttelyä varten on käytössä toivottavasti kuiva mutta pölyämätön kenttä ja itse kilpailusuoritukset ratsastetaan tilavassa maneesissa. Kilpailujen vastuuhenkilönä toimii Amar (hheijastus@gmail.com), otathan häneen yhteyttä jos ilmenee kysyttävää. Lisäinfoa tästä vauhdikkaasta ja mielenkiintoisesta lajista läytyy esimerkiksi Gymkhanayhdistyksen sivuilta - mikäli joukkueeseen liittyminen kiinnostaisi, vilkaise esimerkiksi Heijastuksen oman seuran HeiHuin "sivuja".

Säännöt ja rajoitukset
» Kilpailupäivä on 30.6.2010, viimeinen ilmoittautumispäivä taas 27.6.2010.
» Yksi ratsastaja saa osallistua yhteen luokkaan kolmella ponilla ja yksi poni saa kilpailla vaikka kaikissa luokissa.
» Jokaiseen luokkaan mahtuu 30 ratsukkoa, kaikki luokat ratkaistaan lyhyellä arvonnalla.

Ilmoittautuminen
» Ilmoittautumiset sähköpostiin hheijastus@gmail.com otsikolla G5

yksilöluokkiin muodossa
Luokka (numero)
Ratsastaja (mahd. Joukkue) - poni

ja pariluokkaan muodossa
Luokka (numero)
Ratsastaja (mahd. Joukkue) - poni & Ratsastaja (mahd. Joukkue) - poni

» Viimeiseen luokkaan kisajärjestäjä kokoaa joukkueet / parit automaattisesti saman joukkueen ratsukoista ilman erillistä ilmoitusta, joukkueen / parin ei siis tarvitse ilmoittautua kerralla ellei halua.
» Tarinaluokassa liitä tarina osallistumisen mukaan!
» Joukkueeseen kuuluminen ei ole pakollista!
» Ratsuiksi kelpuutetaan vain ponikokoisia yksilöitä.

Tarinan "ohjeistus":
Kuinka olet harjoitellut näitä kilpailuja ja juuri tätä luokkaa varten? Oletko ehkä treenannut itsesi ja ratsusi henkihieveriin kesähelteillä vai kenties panostanut enemmän psyykkiseen treenaamiseen? Onko valmentautumisen aikana tullut mutkia matkaan vai sujuiko kaikki kuin rasvattu? Entä paljastuiko ratsustasi kisatilanteessa jotain mistä et ole nähnyt pilkahdustakaan kotona harjoitellessa..? Tarinoi mitä vain maan ja taivaan väliltä kunhan pääajatus pysyy tähän luokkaan valmistautumisessa, tietysti itse kisastakin saa kertoa!

Luokat
» 1. Speed Weavers, yksilöluokka
(viiden tolpan pujottelu mahdollisimman nopeasti, neljä ratsukkoa kerrallaan kentällä omilla radoillaan, sekuntikellon mukaan nopein voittaa)

» 2. Sword Lancers, yksilöluokka
(renkaiden keräys puisilla kepeillä tolppien nokista, kolme ratsukkoa kerrallaan kentällä omilla radoillaan, sekuntikellon mukaan nopein voittaa)

» 3. Stepping Stones, yksilöluokka
(ratsastaja etenee osan matkasta keskellä rataa olevien ämpäreiden päällä kulkien ja ponia taluttaen, viisi ratsukkoa kerrallaan kentällä omilla radoillaan, sekuntikellon mukaan nopein voittaa)

» 4. hevosenkengän heitto, yksilöluokka
(haetaan ratsain pöydältä yksi hevosenkenkä ja yritetään saada heitettyä se pehmustettuun ämpäriin noin metrin päässä heittopaikasta. Ratsukko hakee uuden kengän ja yrittää uudelleen niin pitkään kunnes viisi kenkää on ämpärissä. Sekuntikellon mukaan nopein voittaa, samaan aikaan kentällä kilpailee neljä ratsukkoa omilla radoillaan)

» 5. viesti, pari- / joukkueluokka
(ensimmäinen ratsukko kuljettaa renkaan kentän toiseen päähän toiselle ratsukolle ylittäen matkalla 50 cm korkean esteen, vaihto tapahtuu siten että molemmat ratsastajat seisovat maassa ja liikkelle takaisin toiseen päähän saa lähteä taas kun molemmat ratsastajat istuvat ratsujensa selässä.
Jos saadaan kisaamaan edes kaksi neljän hengen joukkuetta, kisaavat joukkueet keskenään ja parit keskenään erikseen, jolloin luokalla olisi kaksi voittajaa (yksi pari ja yksi joukkue). Kisajärjestäjä muodostaa joukkueet automaattisesti jos luokkaan ilmoittautuu kaksi tai neljä tietyn joukkueen jäsentä, joten joukkueiden jäsenten ei tarvitse huolehtia oman joukkueensa kasaamisesta. Joukkueilla renkaan kuljetus tapahtuu luonnollisesti neljä kertaa ja vaihdon aikana jokaisen ratsukon tulee nousta satulasta ja takaisin ennen kuin kuljetus voi jatkua.)

» 6. este, tarinaluokka
(ratsukko ylittää kentän keskelle asetetun pitkän, 50 cm korkean esteen, jatkaa siitä tolpalle jonka kiertää tolppaan koskematta, tolpan takaa jatkaa suoraan esteen yli toiselle tolpalle ja sieltä taas esteen yli toiselle tolpalle jne. Tolppia on yhteensä viisi kappaletta joten ratsukko hyppää esteen kuusi kertaa (rata alkaa esteestä ja päättyy esteeseen kentän toisessa päässä). Nopein ratsukko voittaa.)

Selvennystä luokkien sisältöön voi saada Gymkhanayhdistyksen "lajiesittelysivulta"!

Tulokset
Luokka 1.
1. Miltsu - Ilisha Key
2. Sorai (HeiHui) - Rijkswerkinrichting
3. Sorai (HeiHui) - Mariquita
4. Sorai (HeiHui) - Chapter 13
5. melissa - Mölnlycka
6. Jillian - Leticia
7. Miltsu - Tacoma
8. melissa - Mathias B

Luokka 2.
1. Sorai (HeiHui) - Mariquita
2. Miltsu - Tacoma
3. melissa - Mathias B
4. Sorai (HeiHui) - Chapter 13
5. Miltsu - Ilisha Key
6. Sorai (HeiHui) - Rijkswerkinrichting
7. Miltsu - Monday Morning
8. melissa - Mölnlycka
9. Jillian - Leticia

Luokka 3.
1. melissa - Mathias B
2. Miltsu - Monday Morning
3. Sorai (HeiHui) - Rijkswerkinrichting
4. Miltsu - Hej Gubban
5. Sorai (HeiHui) - Chapter 13
6. Sorai (HeiHui) - Mariquita
7. melissa - Mölnlycka
8. Jillian - Leticia

Luokka 4.
1. Jillian - Leticia
2. Sorai (HeiHui) - Mariquita
3. Sorai (HeiHui) - Rijkswerkinrichting
4. melissa - Mölnlycka
5. melissa - Mathias B
6. Sorai (HeiHui) - Chapter 13

Luokka 5. - PERUTTU
Sorai (HeiHui) - Aonghus IE & ?

Luokka 6.
Eveliina - Echoriath
Tinja Niilamo - Batilda

[Amar]

Tarinaluokan osallistujien tarinat:

Eveliina - Echoriath

Aikaa on kulunut kaksikymmentä sekuntia. Kuusi hyppyä ja viisi tolpan kiertämistä, ja lopputulos on suorastaan tyrmäävä; kenttä pölisee vauhdin jäljiltä, kolme tolppaa makaa maassa yksinäisinä saaden radan näyttämään ränsistyneeltä ja viimeisen esteen puomi heilahtelee pohtien selkeästi eettistä kysymystä siitä, pudotako vai ei. Yleisö pohtii sitä, oliko heidän silmiensä edessä hetki sitten riehunut ilmiö tornado vai pelkkä trombi, ja samalla hetkellä kentän laidalla ratsastaja pyyhkäisee hikeä otsaltaan ja keräilee jalustimia takaisin jalkoihinsa pohtien sitä, missä ohjat ovat, ja keltapunainen ambulanssi lähtee pihasta tyytyväisenä siitä, ettei sen palveluksia tarvittukaan - ensiapuryhmä pakkaa kassinsa ja . Tämän kaiken kruunaa kullanhohtoinen poniori, joka hymyilee silminnähden ylpeästi katsoen kentälle päin kuin kysyen, milloin lähdetään uudestaan matkaan.

Tähän tilanteeseen ei ole voitu selviytyä ilman hurjaa treeniä, joka on vaatinut lakeja rikkovan määrän verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta myös rikkoutuneita tolppia ja sairaalareissuja.
- Ajatuksenamme oli heti alusta alkaen se, ettei Ekku saa pelätä tolppia, vaan uskaltaa kiertää ne läheltä. Tässä onnistuimme mainiosti, ehkä hieman liiankin hyvin, sillä menimme kahdesta tolpasta kirjaimellisesti lävitse.
Hienoa menoa, kieltämättä. Toisin kuin muutamat muut hevoset, tämä kullanhohtoinen orii ei todellakaan pelännyt tolppia. Miten tähän tilanteeseen päästään?
- No perusajatuksena on tietenkin tehdä tolpat tutuksi. Ekku on jo aikaisemmin erikoistunut tarhan porteista ulos rynnimiseen, ja olemme nyt vain heitelleet matkan varrelle muutaman ylimääräisen pystytolpan, joita pitkin se on saanut vapaasti runnoa taluttajiaan. Muutimme lisäksi oriin karsinan karmit pystytolpiksi, jotta se saisi katsella tolppia kaiket päivät karsinassa ollessaan. Orii on ollut silminnähden tyytyväinen tehtyihin muutoksiin erityisesti karsinan puolella.

Entäs vauhti sitten? Mistä kumpuaa tällainen energia, joka saa ponin viemään kentän lävitse noin nopeasti? Onko kyseessä taikuutta vai silkkaa kasvatustyötä?
- Ekku on aina ollut kova menijä, joten olemme vain lisänneet vauhtia antamalla oriille vapaampaa ohjaa. Harmikseni menin muutamassa kohtaa pidättämään hieman liikaa jalustimien pudottua vauhdista pois, ja siksi erityisesti viimeinen este jäi vain hilkulla putoamatta. Maastossa olemme vedättäneet pieniä voltteja ja muuta mahdollista, unohtamatta tietenkään sitä, että annamme oriin ihan itse valita vauhdin, silloin syntyy paras lopputulos.
En tarkoita tätä pahalla, mutta meno näytti ainakin amatöörin silmään varsin holtittomalta. Olik-
- Holtittomalta? Vaikka minä en ollutkaan mukana ollenkaan menossa, ja vaikka kiersimmekin muutaman tolpan väärin päin ja hyppäsimme pari estettä muutamaan ylimääräiseen kertaan ja vaikka Ekku muutaman pukinkin välissä vetäisi, oli suoritus juuri sellainen kuin sen pitikin olla! Tavoitteemme, joka oli 17 sekuntia, hieman venyi yliajalle, ja se harmittaa. Jos olisin saanut Ekun hallintaani, anteeksi siis jos emme olisi kiertäneet vahingossa sitä kaatunutta tolppaa kahteen kertaan ympäri, olisimme tavoitteessamme varmasti! Tämä on kuitenkin kautemme paras suoritus, sillä kotikentällä olemme saaneet vain 30 sekunnin tuloksia, koska olemme säästelleet oria tätä kilpailua varten. Itse asiassa herra sai kerätä energiaa vapaasti lepäämällä kuukauden ajan ja lisäsimme kaura-annosta sopivasti, jotta vauhtia löytyisi. Tässä on lopputulos, ja se ei ollut ihan hall-- Tai siis oli kyllä hallinnassa. Ekulla meinaan.

Loikat, joita kullanhohtoinen poni esitti, olivat suorastaan jänismäisiä!
- Kieltämättä. Olemme treenanneet tätäkin antamalla Ekulle vapaata ohjaa ja neuvomalla sitä hyppäämään kaukaa, jolloin säästämme aikaa, orii kun liitää todella nopeasti. Muutama pukki siihen vielä perään, niin vauhti on taattu! Ekku on lisäksi treenannut hyppäämistä pakenemalla laitumelta ja hyppimällä ojien ylitse. Olen voinut vain ylpeänä katsoa, miten se on onnistunut treenaamisessaan!

Ja entä tulevaisuus? Se lienee selvää. Yleisön pyynnöstä tätä kaksikkoa ei enää nähdä gymkhanakilpailuissa, koska muutama vanhempi katsoja sai sydänkohtauksen ja pienet lapset itkivät hysteerisenä.

Viimeinen puomi putosi maahan vain hetki tämän haastattelun jälkeen, ja kaksi kaatuneista puomeista katkesi nostettaessa kahtia (toinen näistä kahdesta kohtaa), viimeisin kaatuneista tolpista selvisi ruhjeilla.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tinja Niilamo - Batilda

Hoidin aamutallin teon normaaliin tapaan Tumpin kanssa jonka olin saanut onneksi talliin raahattua. Sillä aikaa kun itse keskityin aamutallin teon jälkeen Tildan varusteiden kunnon tsekkaamiseen, käskin Tumppia viemästä tammaa ulos. Tumppi oli vissiin häipässyt suoraan tarhoihin viemisen jälkeen sisälle aamukahville ja talliin laskeutui hiljaisuus, jonka vähän ajan jälkeen valitettavasti rikkoi eestinhevostamman kimeä hirnahdus. Harjoittelu oli kisoja varten jäänyt sikseen, kannattaa omistaa talli jossa on laumallinen hevosia ja tallityttöjä hääräämässä. Kello näytti vaille seitsemää ja päätin laittaa Tildalle suitset päähän ja kipittää sen kanssa kentälle vähän ottamaan tuntumaan ennen varsinaisia kisoja.
Kiinnitin murjottavan ponin käytävälle ja kävelin itse hieman kauemmaksi sitä katsomaan, “hmm, no ei ihan niin paha… vielä” ajattelin ja hymähdin kummastelevalle tammalle joka tapitti minua ruskeilla silmillään ja alahuuli lerpallaan. Tamman maha oli siis ihan ok kunnossa, tosin voisihan se olla pienempikin, edes laitumilla kasvava ruoho ei ole voinut olla osallisena asiaan, sillä laidunkausi meillä alkaa vasta kesäkuun alussa. Kesäkuun ja heinäkuun jälkeen on tuskin edes sallittua ajatellakaan tämän neidin kanssa lähtemistä gymniskisoihi, ei hei.
En halunnut näin aamulla vielä rasittaa tamman selkää satulalla, vaan päätin kokeilla ilman sitä. Kipusin kentällä olevan jakkaran päältä Tildan selkään, “voi kauhia tämä on korkea!” ajattelin istuessani pitkästä aikaan ponin selässä joka melkein nuokkui jo paikallaan. Tumppi näytti ihmettelevän tuvan ikkunasta touhujani kun pyysin ponia hyppäämään pientä estettä. Pudotus, toinen, kolmas, neljäs… Tätä rataa mentiin ja minä olin jo ihan puhki selässä heilumisesta, “eikö voitaisiin Tilda nyt hypätä edes kerran tuo este puhtaasti yli?” anelin ponilta ja taputin sitä kaulalle. Nostin uudestaan ravista laukan ja lähestyin estettä… pudotus, taas. “Voisitko poni kiltti vetää sitä mahaas vähän sisään niin päästäisiin vihdoin viimein tuo ristikko edes jotenkuten yli?” sanoin tammalle joka näytti hommasta vähät välittävän.
Pienien, ei niin onnistuneiden treenien jälkeen talutin Tildan karsinaan ja riisuin siltä suitset hetkeksi pois sekä jätin sen huilamaan siksi aikaa kun itse hakisin sisältä kilpailuiden aikataulun. Tämä oli se päivä, kun meidän piti pitää tallilaisten kanssa talkoot, mutta taitavat ne harvat jotka tallille jaksavat tulla, hoitaa hommat ilman minua, Tumppi pitää kyllä jöötä. Paskat, kello näytti vaille kymmentä kun juoksin sisältä talliin ja lastaamaan Tildaa. Puuduttavan, yli tunnin kestäneen matkan jälkeen saavuttiin vihdoin viimein Heijastuksen pihaan. Piha oli täynnä kilpailijoita hienoine ja ketterineen hevosineen, kun taas minä laahasin kauniin keltaläiskäisen, mukamas kimon, läskimahaisen puskajussini trailerista ulos. “Kai siut olis vielä pitänyt pestäkkii…”. Jotkut laittautuneet kilpailijat taluttelivat reippaita ponejaan lämmitysalueella kiherrellen kun minä saavuin paikalle Saa nähdä miten meijän sitten loppujen lopuksi käy….